9. huhti, 2017

Kerran kun vanhenin

Vaikka en usko, tajua ja ymmärrä, kuusikymmentä tulee täyteen ja alkanee elämäni 70. vuosikymmen. En järjestä mitään isoa vastaanottoa, mutta kohotetaan toki eri tilanteissa maljoja Elämälle ja Yhteistyölle sekä toivotetaan toisillemme Onnea ja Iloa, missä ikinä tapaamme pääkaupunkiseudulla, Kaakonkulman ympyröissä, Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa, Porin Jazzissa tai muualla. Rakkaat Ystävät olette tervetulleita mataliin majoihini varsinkin silloin, kun olen itsekin paikalla.

Lähetän vaihtelevasti rahaa eri hyväntekeväisyysjärjestöille vähintään kerran kuussa. Tällaista lahjaa toivon Teiltäkin jos mahdollista.

Seitsemäs päivä matkailen pääkaupunkiseudulla, kahdeksas ja yhdeksäs päivä osallistun kenties rakkaimman ja tärkeimmän yhdistykseni seminaariin. Talvilomalla olen paljon Neuvottomassa. Soitellaan.

Muutos, tietotulva
sulava jäävuori
vyöryy maininkeina
tunteiden yli
järjen ylivalta
tuhoaa viisauden

Kulttuuri on minulle läheisin Toveri, rakkaimpia ovat kirjallisuus ja urheilu. Lähisukulaisistani elossa ovat poikani Jarno, lääkäri ja veljeni Heimo, kuvataiteilija.